Tunteenilmaisuja Arsenalin tappion jälkeen

Arsenal menetti mahdollisuutensa rangaistuspotkukilpailussa hävitessään Paris Saint-Germainille Mestarien liigan finaalissa. Katsomossa Wengerillä oli alakuloinen ilme; hänen kaipaamaansa voittoa ei ollut saavutettu. Selostaja Hunt vaikeni; kaikkien näiden vuosien jälkeen Arsenal pelipaita oli edelleen hänen elämänsä merkityksellisin pala. Nuoret fanit ilmaisivat sydänsurunsa nyyhkytyksin, kyynelten valuessa pelipaidat jalkapallo.

Kaikkien Arsenalissa suru oli jaettu tuolla hetkellä; he ilmaisivat katumuksensa joukkueen tappiosta eri tavoin. Kaksikymmentä vuotta odotusta oli päättynyt samankaltaiseen finaaliin. Kuinka Arsenal voisi saavuttaa todellista menestystä Mestarien liigassa? Gabriel Magalhães, viimeinen rangaistuspotkun potkaisija, oli tarkoitettu muistamaan tämän rangaistuspotkun ikuisesti; hänen epäonnistunut rangaistuspotkunsa sinetöi ottelun kohtalon.

Gabriel Magalhães peitti kasvonsa surusta; kukaan ei tarjonnut hänelle lohtua tuona tappion hetkenä. Gabriel Magalhãesin oltua muutaman askeleen päässä Paris Saint-Germainin kapteeni Marquinhos Correa lähestyi hiljaa häntä ja halasi lämpimästi, kun tämä oli itsesyytösten vallassa. Arsenalin pelaajat olivat murheen murtamia, ja maalivahti David Raya makasi nurmikolla itkien avuttomana; kaikki heidän kova työnsä ottelussa oli tuntunut merkityksettömältä. Millaiseen julkisen tarkastelun ja kiistan myrskyyn tämä Mestarien liigan finaalitappio työntää Arsenalin pelaajat ja valmentajan?